Kirjoituksiani

 

Kouvolan Sanomat, 16.02.2019:

Kalliiksi tuleva sote-oravanpyörä

Jos eivät vanhukset pysty ilmaisemaan heihin kohdistuvaa huonoa kohtelua, niin vähintään yhtä heikossa asemassa ovat epäkohtien ilmaisemisessa myös vammaiset ja erityisesti kehitysvammaiset, ikään katsomatta. Epäeettisin asentein johdettava hoivatoiminta on otettava nyt kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ja epäkohtiin on pikaisesti puututtava, oli sitten kyse vanhus-, vammais- tai mistä tahansa asiakaskunnasta. Muutosta on saatava itse hoivapalvelutoiminnan lisäksi myös hoivatoimintaan kohdistuvaan viranomaisvalvonnan tasoon, jossa näemmä on paljonkin parantamisen varaa.

Yhtään ei vallitsevaa sote-tilannetta ole parantanut sote-uudistushankkeeseen liittyvän lainsäädännön etenemisen takkuamisesta huolimatta tapahtuva hallituksen lähes keinoja kaihtamaton sote-uudistusten ennenaikainen täytäntöönpanon ajaminen, minkä myötä maassamme on etukenoisessa ja vinksallaan olevassa asennossa syöksytty suunnittelemaan ja toimeenpanemaan kauhealla kiireellä pilottihankkein ynnä muin keinoin ja verukkein uudistuksia sote-toimintoihin ja -palveluihin.

Tällä kaikella on jo saatu aikaan paikka paikoin sellaisia niin epäselviä, epätoimivia ja hyvin epätaloudellisia sote-palveluhimmeleitä, että peruutusvaihdetta ei ainakaan helpolla tulla löytämään, josko löydetään ollenkaan, ja joka tapauksessa näiden ”sote-uudistusten” ylläpito, kustantaminen tulee vielä kaikista paljaimmassa karmeudessaan yllättämään todella pahoin, ellei sitten toimeenpanna äärimmäisiä korjaustoimenpiteitä, kuten kustannusten radikaaleja vähentämisiä esimerkiksi henkilöstö- ja palvelutarjonnan vähennyksin, mikä puolestaan aikaansaa luonnollisesti muun muassa palvelutason heikentymistä.

Olemme siis ajautuneet hallituksen lopputuloksista piittaamattomien, ja ilmeisesti niitä edes ajattelemattomien toimenpiteiden vuoksi pahaan sote-oravanpyörään, josta poispääseminen joko tavalla tahi toisella tulee maksamaan monilla eri tavoin todella paljon. Ja tämä kaikki käytännössä vain siksi, että joillain on ollut kyltymätön halu saada sote-palveluihin markkinaehtoinen valinnanvapaus sekä poliittiseen päätöksentekoon kuntia vahvempi maakuntahallinto!

 

Kouvolan Sanomat, Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä 19.03.2015:

Suomen tasa-arvo kaipaa uusia minnacantheja

1800-luvulla elänyt tamperelaissyntyinen, sittemmin kuopiolaistunut monialaosaaja ja kulttuurihahmo Minna Canth oli aikansa voimanainen. Hän oli näytelmäkirjailija, lehtinainen, kulttuuri- ja yhteiskunnallisten vaikuttajien kohtaamispaikaksi muodostuneen Minnan salongin emäntä, liikenainen – hän oli koulutettu ja tiesi siten olevansa etuoikeutettu nainen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Canth otti voimakkaasti kantaa havaitsemiinsa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja kuvasi kirjoituksissaan hyvinkin realistisesti muun muassa naisten elämää. Canth viitoitti toiminnallaan tietä naisten yhteiskunnallisen aseman kehittymiseen Suomessa.

Minna Canthin vaikutus suomalaisen tasa-arvon kehittymiseen on varmasti kiistaton. Siksi täysin oikeutetusta syystä vietetäänkin Suomessa samana Minna Canthin päivänä myös tasa-arvon päivää.

Tasa-arvoa ei kuitenkaan edusta se totuus, että Minna Canth on edelleen ainoa suomalainen nainen, jolla on maassamme yleinen liputuspäivä. Onhan tuo totuus yksi selvä merkki siitä, että työtä aidon tasa-arvon eteen riittää vielä tehtäväksi. Meillä pitää olla uusia minnacantheja, jotka sanoillaan ja teoillaan tekevät Suomesta entistä tasa-arvoisemman.

 

Julkaistu mm. useissa paikallislehdissä helmikuun alussa 2015:

Lapsiin kohdistuvien rikosten rangaistuksia kiristettävä!

Mediassa on taas keskusteltu lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista. Kansalaiset tuntevat, että esimerkiksi joistakin niin aikuisiin kuin jopa aivan pieniin lapsiin kohdistuneista hyvin raaoistakin seksuaalirikoksista annetut rikosoikeudelliset tuomiot eivät kohtaa millään lailla keskimääräistä käsitystä oikeudenmukaisista sekä rikoksen vakavuuteen ja kokonaisarvosteluun nähden kohtuullisista vankeusrangaistuksista.

Suomen rikoslain mukaiset rangaistusasteikot esimerkiksi seksuaalirikoksista antaisivat kyllä mahdollisuuden selkeästi oikeudenmukaisempien rangaistusten tuomitsemiseen. Etenkin täysin puolustuskyvyttömiin lapsiin kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin liittyen pitäisi paljon voimakkaammin huomioida se, että koetuista äärimmäisen julmista teoista jäävät pysyvät jäljet uhrien mieliin ja sieluihin, eivätkä nuo traumaattiset psyykkiset vammat niin vain pyyhkiydy pois ja ole siten pelkästään tilapäisiä, kuten joissain tuoreissakin rikostuomioissa on käsittämättömästi todettu. Oikeuden suoranainen lepsuilu tässä ja muissakin vastaavissa asioissa syö kansalaisten luottamusta tasapuoliseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun oikeuden edessä.

Tällä hetkellä on olemassa erilaisia tukiohjelmia, joita on kehitetty pedofiileille. Ohjelmien avulla autetaan pedofiliaan taipuvaisia ihmisiä hallitsemaan seksuaalisuuttaan niin, ettei se kohdistu lapsiin. Tutkimusten mukaan ohjelmat ovat tehokkaita ja niistä on saatu hyviä tuloksia. Harmillista tukiohjelmissa on se, että ihminen pääsee mukaan tukiohjelmaan vasta vankilassa. Eli henkilön on ensin tehtävä rikos, joka aiheuttaa toiselle ihmiselle elinikäiset traumat, ennen kuin hän saa hoitoa ja apua. Toinen ongelma on se, että tuomiot ovat joskus niin lyhyitä, että pitkät ohjelmat eivät sovellu tai ne jäävät kesken.

Erityisesti lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomittujen rangaistuksia tulee kiristää vastaamaan teon aiheuttamien vahinkojen tosiasiallista vakavuutta. Pidemmät tuomiot myös mahdollistavat pitkiin tukiohjelmiin osallistumisen, mikä on paras keino varmistaa, ettei rikos koskaan toistu. Muutos on myös saatava tukiohjelmien tarjontaan. On uskomatonta, että ihminen saa apua vasta rikoksen tapahduttua. Rikoksen ennaltaehkäiseminen tukiohjelmien avulla hyödyttää kaikkia, erityisesti mahdolliseksi uhriksi joutuvaa lasta. Siksi ohjelmat on saatava tarjolle myös henkilöille, jotka eivät ole syyllistyneet rikokseen.

Anette Karlsson, sosionomi

Sari Melkko, rikosylikonstaapeli

 

Kouvolan Sanomat, Mielipide 08.12.2014:

Aika on synkeä, mutta toivoa ei saa heittää

Kuten koko Suomen, niin myös teollisuuden erityisenä rakennemuutosalueena Kaakkois-Suomenkin taloudellisen kehityksen suhdannekuva on huolestuttavan heikko. ELY-keskuksen työllisyyskatsauksen mukaan on Kaakkois-Suomen työttömien työnhakijoiden määrä ollut lokakuun lopussa lähes 11 prosenttia suurempi kuin vuosi sitten, ja epävarma taloustilanne näkyy eniten nuorten työttömyyden kasvussa.

Paperiteollisuuden rajut toiminnan vähentämiset lähinnä Voikkaan ja Myllykosken paperitehtaiden lakkautuksineen ovat iskeneet pahoin Kouvolaan.

Vuonna 2009 elämänsä aloittaneen uuden Kouvolan talous- ja tulevaisuudennäkymät eivät olekaan olleet ruusuisia, vaan jo alusta asti on jouduttu laatimaan kaupungin talouden tasapainottamisohjelmaa ja –suunnitelmaa, eivätkä kaupungin negatiivinen väestönkehitys ja sen myötä lähinnä heikot verotuloennusteet ja –toteutumat ole yhtään edesauttaneet talousnäkymien parantumista.

Tuoreella valtuustopäätöksellään Kouvola ei tee palveluverkkomuutoksia, toisin sanoen vähennyksiä, kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäen alun perin tekemän esityksen laajuisesti. Tämä päätös valitettavasti tulee lisäämään Kouvolan talouden vajetta, joka joka tapauksessa tullee olemaan useiden miljoonien eurojen suuruinen. Lisäksi esimerkiksi investointitaso ja –suunnitelmat ovat talouden kannalta kestämättömiä. Kaupungin talouteen on syntynyt rakenteellinen menojen ja tulojen epätasapaino.

Etenkin kyläpolitikoinnin harjoittaminen tässä äärimmäisen tiukassa taloudellisessa tilanteessa on tuhon tie. Ilmeisesti päättäjien kriisitietoisuus ei vieläkään ole noussut sille tasolle, missä sen pitäisi olla. Eikä yhtään lohduta, ettei Kouvola ole ainoa talousvaikeuksiensa kanssa kamppaileva kunta.

Alueemme yllä olevasta kuin synkeästä verhosta huolimatta ei toivoa silti saa heittää menemään. Uskon, että uusia innovaatioita muun muassa teollisuuden puolella tulee. Yksi kehitysala on varmasti energiantuotantosektori uusine puu-, bio- ja uusioenergiamenetelmineen. Myös ympäristö- ja vesiteknologian osalta voitaneen odottaa jopa uusien vientivalttien löytymistä.

Vaikka Venäjältä tuleva matkailijavirta onkin tällä hetkellä pahasti hiipunut, niin toivotaan, että ajan myötä venäläiset, ja matkaajat muualtakin maailmasta ja kotimaasta, löytävät täällä Kaakkois-Suomessa laajamittaisesti kauppamme, hotellimme, kylpylämme ja muut matkailukohteemme. Ja että siihen mennessä täällä on entisestään kehitetty matkailualan palvelutarjontaa ja –laatua. Siihen nimittäin etenkin Kymenlaaksossa on hyviä aineksia — ja siten mainioita eväitä myös uusien työpaikkojen luomiseen!

 

Kymen Sanomat, Mielipide 05.07.2014:

Poliisitoiminta kriisissä?

Yhteiskunnassamme niin yksityistä kuin julkistakin sektoria ravistelleille suurillekin muutoksille on pääsyiksi esitetty talouden globaaleja ongelmia, mistä aiheutuneen rahapulan väistämättömänä seurauksena on, että varaa entisenlaisten yhteiskunnallisten palveluiden ylläpitämiseen ei enää ole. Valtiovallan budjettinsa kautta suunnittelema ja suorittama yhteisten rahojemme jakaminen eri hallinnonaloille pohjautuu pitkälti kulloinkin vallassa olevaan poliittiseen aatemaailmaan, tahtoon ja halukkuuteen resursoida ja ylläpitää eri yhteiskunnallisia toimintoja ja palveluja.

Poliisi on viime vuosien aikana läpikäynyt jo kolme hallintorakenneuudistusta, PORA 1, 2 ja 3, joilla on ollut tarkoitus uudistaa koko poliisihallinnon rakennetta ja siten aikaansaada säästöjä kuitenkin turvaten poliisin perustoimintakyky, mutta uudistusten tarkoitusperä ei ehkä olekaan toteutunut täysin etukäteen ajatellulla tavalla. Julkisuudessakin on todettu poliisihallinnon ylempien virkamiestason palkkojen nousseen ja puolestaan poliisivirkojen vähentyneen lähinnä kenttätasolla, joka on kansalaisten näkökulmasta juuri poliisin perustoimintaa.

Huolimatta valtiovallan vastikään poliisille myöntämästä lisärahoituksesta ja siten resurssipulan pienestä helpottamisesta on poliisitoiminnan rahoitus vähentynyt ja tullee pahimmillaan vähenemään edelleen. Mutta missä menee se viimeinen kipuraja, jonka alle rahoituksen meneminen tarkoittaa poliisitoiminnan väistämätöntä kriisiytymistä — onko se jo saavutettu? Poliisitoimintaan kohdistuneet säästötoimet vaarantavat Suomen sisäistä turvallisuutta muun muassa siten, että mahdollisuudet yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä rikostorjunnan ja –tutkinnan tason säilyttämiseksi ovat selvästi huonontuneet, mikä pahimmillaan uhkaa kansalaisten oikeusturvaa.

Meneillään on yksityistä turvallisuusalaa koskevan lain uudistusprosessi. Uhkana on, että nyt poliisin toimenkuvaan ja virkavastuulle kuuluvia lakisääteisiä tehtäviä annetaan yksityisten turvallisuuspalveluita tarjoavien yritysten hoidettaviksi. Sisäinen turvallisuus ja sen ylläpitäminen on yhteiskunnan ja sen toimivuuden ydintä, sen vuoksi on tärkeää, että nimenomaan julkinen sektori vastaa yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvistä lakisääteisistä tehtävistä ja siten myös suoraan hallinnonalansa toimesta järjestää ja toimeenpanee näiden tehtävien hoidon ilman yksityissektorin ”apua”.

Halutaanko yhteiskunnan sisäinen turvallisuus säilyttää aidosti julkisen vallan vastuulla olevana vai ulkoistetaanko sisäiseen turvallisuuteen liittyviä tehtäviä jopa suoranaisesti markkinavoimien armoille. Kyse on melko puhtaasti arvovalinnoista.